Eilinen blogipostaus jäi sitten uupumaan koska tässä kämpän vierellä olevassa Ali-Ali internet-paikassa näppäimistöt tuppaa olemaan vähän ghetossa kunnossa, eikä kirjoittamisesta tullut vittuakaan.
sunnuntai 31. toukokuuta 2009
Albinifier Worship
Eilinen blogipostaus jäi sitten uupumaan koska tässä kämpän vierellä olevassa Ali-Ali internet-paikassa näppäimistöt tuppaa olemaan vähän ghetossa kunnossa, eikä kirjoittamisesta tullut vittuakaan.
perjantai 29. toukokuuta 2009
Ja sitten tuli Dudley...
On melkoisen vaikea tiivistää muutamaan riviin eilisen monia huikeita konserttielämyksiä, varsinkin kun aikaa kirjoittamiseen on puoli tuntia ennen kuin pitää rientää takaisin alueelle. Tajusin oikeastaan vasta eilen paikan päällä että samana iltana tulee nähtyä The Jesus Lizard, My Bloody Valentine, Aphex Twin, The Vaselines ja Yo La Tengo. Kolme ensimmäistä ovat jo 90-luvulta asti olleet toivelistalla korkealla.
Niin ikään telakalta palanut My Bloody Valentine oli sen sijaan laimeampi tapaus. Yhtyeen Roskilde-keikkaa oli eräs kaverini kuvaillut "kokovartalohieronnaksi" massiivisen äänivallin takia. No tulihan se lujaa, ja soundit olivat melkeinpä olematonta laulua lukuun ottamatta kohdillaan. Mielestäni oleellinen osa bändin soundia on eteerisesti leijuvat vokaalit. Se puoli puuttui nyt tyystin, mikä söi keikan tehoa. Muutenkin esitys oli jotenkin intohimoton ja rutiininomainen.
Huippuhetkiä oli Aphex Twin leppoisan tylsähköstä jumpsuttelusta infernaaliseen biittinykimiseen kasvanut setti ja sitä siivittäneet hämärät visuaalit, skottiduo Vaselinesin hittiputki ja varsinkin Divine-cover (You Think You´re a Man, kaikki "Nirvana-biisit" kuultiin toki myös) ja hämmentävän viihdyttävästi paskasta rumpu-basso-klinikka-pelleilystä asiallisen maaniseen
Nyt onkin sitten pakko rientää katsomaan Extra Lifea. Kuvia ja lisää tarinaa huomenna.
torstai 28. toukokuuta 2009
Ilmainen jalkahieronta
tiistai 26. toukokuuta 2009
Kohti Barcaa

Tätä on odotettukin! Viikon loma ja suunta kohti Barcelonaa ja Primaveraa. 28-30.5.09 järjestettävissä festareissa on tänäkin vuonna aivan käsittämätön kattaus kovia bändejä. Tähtäimessä on nähdä niin paljon kuin fyysisesti pystyy mutta nyt ainakin seuraavat bändit on pakkotsekkauksia: Sonic Youth, The Jesus Lizard, My Bloody Valentine, Shellac, Aphex Twin, Jarvis Cocker, Throwing Muses, Th' Faith Healers, Bowerbirds ja Extra Life.
Ennen varsinaista festivaalia järjestetään huomenna klubi jossa soittaa Dälek ja Zu. Siellä näytetään myös tuore ATP-dokkari. Lisäksi huomenna pelataan Champions-liigan finaali jossa vastakkain ovat Barcelona ja Manchester. Saattaapi olla aikamoiset hulinat huomenna kaupungilla jos Barcelona voittaa...
Koetan raportoida minkä kerkiän kuvin ja tekstein. Stay tuned.
Täsmällistä toimintaa

Capillary Action, Vuk live @ Dynamo, Turku 24.5.2009
Jazzin, lattarin ja punkin sekaista progehämmennystä taiteilevan Capillary Actionin Helsingin keikka ajoittuu harmillisesti ajankohtaan jolloin kiidän tuhansien metrien korkeudessa, satojen kilometrien tuntivauhdilla kohti Barcelonaa. Niinpä oli tehtävä ennakoiva täsmäisku Suomen Turkuun, jossa jenkkiläisviisikko heitti Suomen rundinsa ensimmäisen keikan. Dynamossa oli myös ei-lainkaan-niin-vähäisenä bonuksena Vuk, jolle on viime aikoina siunaantunut näitä ulkomaan ihmeiden lämmittelyspotteja enemmänkin - viimeksi 15.5. Korjaamolla, jolloin lämmiteltävänä oli kabareefolk-sisarduo Vermillion Lies. Capillary Actionin johtohahmo/säveltäjämaestro Jonathan Pfeffer oli kuullut The Plains -levyn ollessaan keikalla Kölnissä ja järkkäsi saman tien Vukin lämppärikseen.
Vukin Dynamon veto meni aika lailla saman kaavan mukaisesti kuin Korjaamolla, tosin siellä ei taidettu kuulla Kiss the Assassiniä. Vukin kappaleet ovat uniikin unenomaisia ja lumoavia, ja tämä Vukista (polkuharmooni), Loupinesta (sähköurut) ja Janne Lastumäestä (rummut) koostuva trio esittää ne vaikuttavasti. The Plainsissä kokoonpano paisui hetkellisesti nelikoksi kun Junnu Alajuuma (of Kap Kap/Come Inside -fame) kävi soittamassa autoharppua. Tämänkertainen keikka jäi hieman aikaisempien Vuk-keikkojen mahtavuudesta, mutta näitä biisejä on vaan kertakaikkisen upea kuulla. Aina. Olen myös alkanut tykätä eräästä levyttämättömästä "aavebiisistä", jonka Vuk esitti yksin. Erityisesti sanoituksissa on jotain toismaailmallista vetovoimaa. She floats in through the window like a demented angel...
Harvemmin kukaan ulkomainen artisti ottaa promomielessä yhteyttä meikäläiseen Facebookin kautta, varsinkaan niinkin kaukaa kuin Yhdysvalloista, mutta Jonathan Pfeffer ei ole kuka tahansa. Vasta 22-vuoteen ikään ehtinyt väsymätön kaveri suorastaan säteilee innokkuutta, positiivisuutta ja taiteellista kunnianhimoa. Puhumattakaan että kyseessä on mitä mukavin tyyppi. Olisipa itselläni edes hitunen tuollaista energiaa!
Keikka oli täsmäsoitannan ja epäsovinnaisten biisirakenteiden juhlaa. So Embarrassing -levyn alun perin metallisilla särökohdilla varustetut turboahdetun kompleksiset kappaleet taittuivat loistavasti myös tällä akustisella kitara-vetopasuuna-haitari-rummut-pystybasso-kokoonpanolla. Ai miten niin siisti instrumentaatio? Muutama uusikin kappale kuultiin. Näistä Disneyworld-tarinalla alustettu pohdinta onnellisuudesta iskostui mieleen. Upean ja innostavan keikan jälkeen oli pakko poistaa komea harmaa-oranssi Capillary Action -paita. Koodi Kuka-Klubi-Kupittaa kertoo sitten loppuillan tapahtumista.
Vinkki: Linkkejä klikkaamalla voit löytää kaikkea jännää, kuten kyseiseltä keikalta taltioituja musapätkiä...
maanantai 25. toukokuuta 2009
Mulletti vai mun letti? Outoja perhekuvatuksia.

Viime päivinä on tullut törmättyä mitä kummallisimpiin blogeihin. FAILblog on jo käsite, mutta Awkward Family Photos on jotain käsittämättömän kamalaa! Ja samalla pirun hauskaa. Lapsuuden hullukuriset perheet pelikortit voi huoletta unohtaa ja sorvata näistä kuvista pukin konttiin vuoden päräyttävimmät postikortit.
Pelkkien takatukkien ystäville voi suositella legendaarisen Mullets Galore saitin parhaita satunnaista takatukkia, pirullisen ärsyttävän kappaleen säestyksellä. Nerokasta! Eikö totta?
Tai kuunnella kotimaista Random Mullet -bändiä.
Random Mullet plays genre-crossing technical metal which features influences from extreme metal to jazz and everything in between. Our newest demo is called "Infection" (released in September 2007), you can listen to all the songs for free here.
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Jack White taas pahan teossa

The Dead Weather on Jack Whiten uusi ns. superkokoonpano. Bändissä mukana Alison Mosshart (paremmin tunnettu The Kills vokalistina), Dean Fertita (QOTSAN kosketisoittaja tällä hetkellä), Jack Lawrence (The Raconteursin basisti) ja itse mr. White.
Ekassa näytteessä vedetään perusbändikokoonpanolla. Jack rummut, Alison laulu, Lawrence basso ja Fertita skebassa. Livepätkien perusteella soittajat vaihtelevat paljon instrumenttejä. Mosshart kitarassa ja rummuissa, kuten Jack. Fertita soittaa pääosin koskettimia ja toisinaan keppiä. Lawrencekin näytti olevan jossain kappaleessa rummuissa.
Tässä eka sinkku Hang You From The Heavens. Myytävänä jo iTunesissa. Horehound albumi ilmestyy heinäkuun puolivälissä. Näiden kolmen näytteen perusteella hyvää kamaa on jälleen tulossa.
Tämä toinen tosiaan kuulostaa synasoundin takia vahvasti The Doorsin biisiltä, joka ei ole yhtään huono juttu mielestäni Tämä kuvattu bändin ensimmäiseltä live-keikalta. I Cut like a Buffalo. Jack laulaa. Mosshart kepissä.
Tästä nyt ei niin hirveästi nää mitään, mutta äänenlaatu on kelvollinen. No Hassle tonight. Mosshart laulaa tällä kertaa ja Jack taas rummuissa.
Edit: Viimeisessä pätkässä Lawrence kannuisssa ja Jack kitarassa
tiistai 19. toukokuuta 2009
Mistä on hevibändit nimetty?

Mistä on pienet hevibändit nimetty? Tällä flow-chartilla pääsee hyvin alkuun nimien selvittämisessä. Itse lisäisin kuvaan Cthulhu- ja Tolkien-johdannaiset nimet, joita löytyy satoja pääosin norski blackiksesta, mutta myös muualta mm. Ephel Duath, Grishnákh, Shagrat, Gorgoroth, Balrog, Amon Amarth jne.
Katso kuva isompana.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Hevillä ei hävitä
Toisinaan fanittaminen menee liian pitkälle.
lauantai 16. toukokuuta 2009
Monotonix - bändi joka ei tarvitse lavaa?
"Kotimaassaan The Monotonix on saanut porttikiellon käytännössä kaikille rock-klubeille ja viime vuonna reilut 300 keikkaa ulkomailla soittanut yhtye on nopeasti saavuttanut maineen villinä ja arvaamattomana livebändinä" - Fullsteamin virallinen tiedote.
Viime kesän lepsun laiskalla esiintymisellään Black Lips on saanut varteenotettavan kilpailijan. Tämä kannattaa nähdä!
Näe Monotonix keikalla
Pe 5.6.2009 Helsinki, Liberté +The Lariots
La 6.6.2009 Turku, Dynamo
perjantai 15. toukokuuta 2009
email bloggin my day away
Check out new Iggy Pop stuff at YouTube:
http://www.youtube.com/watch?v=Hl7k9wgdtaU