Tulevana viikonloppuna järjestetään Helsingissä Tuskan lisäksi Pitkä kuuma kesä -festivaali. Molemmista keikoista tulossa reilusti tekstiä uuteen blogiin. Molempien festareiden ohjelmistossa on monta ensikertalaista Suomen-vierailijaa, jotka tulevat olemaan erityissyynissä mm. Melvins, Neurosis, Social Distortion.
17.6.2009 Baxter Stockman, Heroin and Your Veins @ Club Liberté
Vastikään kieltolain ikeestä vapautunut Liberté toimi eräänä keskiviikkoiltana tapahtumapaikkana kahdelle tyystin erilaiselle keikalle. Janne Perttulan luotsaama Heroin and Your Veins loihti yhtyeineen rautalankapainotteisen elokuvallisia tunnelmia ja Baxter Stockman puolestaan 90-lukulaista särökitararokkia.
Heroin and Your Veins on livenä albumialiastaan rokimpi tapaus ja huomio kiinnittyi erityisesti rautalankasoundillaan esitystä dominoivaan Perttulan kitarointiin. Uusimman Nausea-levyn savuinen film noir -tunnelma välittyi nyt neljähenkisen livebändin myötä kiteytetymmin ja vähäeleisemmin, eikä enää ensimmäisenä tullut mieleen David Lynch. Kappaleet soljuivat tyylikkäästi yhteen ja soittoa olisi mielellään kuunnellut puolta tuntia piteempäänkin.
Baxter Stockmanin mahtavuutta olin viimeksi todistamassa Boring as Fuck -festareilla Kantiksessa. Silloin keikka kuulosti siltä kuin Steve Albini olisi ollut miksaamassa, nyt esimerkiksi vokaalit tulivat paljon lujempaa. Muutenkin Libertén keikka oli soundillisesti hyvin erilainen. Kourallinen keikkaa seurannut ihmismäärä ei varmaankaan luonut ihanteellisia puitteita noin niinku soittofiiliksen osalta. Mutta väliäkö sillä, biisit toimivat ja bändi soitti jälleen erehtymättömän tarkasti. Kannatti tulla.
Ensimmäiset kaksi keikkaa on nyt takana. Ohessa Lontoon Brixton Academyn settilista kokonaisuudessaan. Hyvältähän tuo näyttää!
01. Reunited (PEACHES & HERB cover) 02. The Real Thing 03. From Out Of Nowhere 04. Land Of Sunshine 05. Caffeine 06. Evidence 07. Chinese Arithmetic 08. Surprise! You’re Dead! 09. Easy 10. Last Cup Of Sorrow 11. Midlife Crisis 12. Cockoo For Caca 13. The Gentle Art Of Making Enemies 14. RV 15. King For A Day 16. Malpractice 17. Jizzlobber 18. Be Aggressive 19. Epic 20. Mark Bowen
Encore 1: 21. Chariots Of Fire/Stripsearch 22. Just A Man
Encore 2: 23. I Started A Joke 24. Pristina
YouTubesta löytyy toissailtainen Download Festival keikka kokonaisuudessaan käyttäjän fnmdownload2009 uppimana. Laatu on loistava, koska sama keikka lähetettiin suorana Downloadin netcastina. Settilistassa on ilahduttavasti vaihtelua, vaikka perusrunko on ilmeinen. Esimerkkinä The Real Thing:
ja bändin kierosta huumorintajusta kertova lainaus Lady Gaga Poker Facesta:
Nauttikaa vielä kun ehditte. Pätkät tuskin kovin kauaa pysyvät tubessa.
13.6.2009 Greippi live @ Pitkämies. Pitkämiehessä oli tänään varsinaista erikoisdancea tarjolla kun kaupassa soitti helsinkiläinen, vasta ylä-asteikään ehtinyt konevelho Greippi. Arsenaalinaan kahta läppäriä ja yhtä syntikkaa hyödyntävä nuoriherra tykitti menemään riemukkaan energistä electronicaa, jossa kuului vaikutteita pelimusasta, industrial-teknosta, trancesta ja tv-sarjoista. Suurin osa kappaleista olivat hyvinkin tanssimiseen soveltuvaa uptempo-kamaa, joskin niiden maaninen luonne merkillisine puhesämpleine ja rönsyilyine olisi luultavasti lähinnä hämmentänyt tyypillistä disco-kansaa. Aika patsastelua tuo yleisönpuoleinen aktiviteetti kuitenkin oli, lukuun ottamatta erästä pikkutyttöä joka hyppäsi ja jorasi estottomasti ilakoiden musiikin tahtiin.
Setissä oli myös lukuisia lyhyempiä kuriositeetteja, joista osa oli humoristisia, kuten mainio cover Studio Julmahuvin Touko Poukon tutuksi tekemästä Kreikan merestä, ja osa oudohkoa ääniseikkailua. Suoraviivaisemman läppärinhallinnan lomassa nuori taiteilija sormeili levottomasti koskettimia, mikä hajotti herkullisesti virtaviivaisuuteen taipuvaisia biisejä.
Greipillä on plakkarissaan jo pari pitempää cdr:ää ja yksi uunituore, tällä keikalla julkaistu EP, joten materiaalia oli mitä soittaa. Vähän liiaksikin. Ainoa moite onkin keikan liiallinen pituus. Pointti tuli himaan jo puolivälissä n. vajaan tunnin setistä. Vaikka biisit olivat enimmäkseen toimivia, ei seassa vielä tässä vaiheessa ollut tarpeeksi kiinnekohtia kantamaan ihan noin pitkää keikkaa. Innostus soittaa on toki ymmärrettävää, ottaen huomioon että Greippi tuskin kovin montaa julkista esiintymistä tähän mennessä ole tehnyt (olisiko tämä eka?). Joka tapauksessa piristävä iltapäiväkeikka aina yhtä sympaattisessa miljöössä. Greipistä kuullaan vielä.
Volbeat päätteli juuri keikkansa Provinsissa ja täytyy jälleen kerran todeta bändin olevan verraton livebändi. Tunnelma välittyi erinomaisesti myös kotisohvalle YleX:n nettistreamin kautta. Keikalla kuultiin uusi kappale työnimeltään New Song, jossa viitattiin vahvasti viime vuoden keikkasuosioon suomessa. Samalla laulaja Michael Poulsen lupaili uutta albumia ensi tammikuussa. Sopivasti eilen julkaistiin tiedote, jonka mukaan bändin tuorein Guitar Ganster & Cadillac Blood -lätty on myynyt suomessa kultaa. Hatunnoston arvoinen suoritus, koska viime vuonna ÄKT:n mukaan vain reilu tusina ulkomaisia artistia pysyi vastaavaan menestykseen markettien kassoilla. Luonnollisesti kultalevyt iskettiin tanskalaismuusikoiden kouraan keikan huipennuksena. Mutta hei, pitääkö kaikkien bändien soittaa nykyään livenä pätkä Raining Bloodia? Onhan Slayerillä muitakin biisejä!
Vesisade ja Meshuggah-keikan peruuttaminen jälleen kerran riittivät hyväksi syyksi jättää perjantain saunomiset väliin. Oma Sauna-vuoroni alkoi lauantaina kello 18 Hammerfallin takoessa melodista heavya päälavalla. Bändin ulkopuolinen habitus näytti lähinnä koomiselta, varsinkin kitaristin piukeat punaiset nahkabyysat. HF ei ole meikäläisen musaa, mutta fanien kommenttien perusteella, keikka oli kova näyte eräältä genrense suosituimmalta ryhmältä. Noviisikorvani tunnistivat ainakin Riders of The Storm, Hallowed Be My Name ja Let The Hammer Fall kappaleet, joista viimeisen kuulosti hämmästyttävän paljon Acceptilta.
Saunan kattaus oli, jopa aiempia vuosia enemmän kallistunut melodiseen heavyyn. Hyvän poikkeuksen kaavaan teki Finntrollin pirteä esiintyminen sivulavalla. En muista peikoilla aiemmin olleen kahta kosketinsoittajaa kuten tällä keikalla. Trollien soitto kulki hienosti ja kohtalainen yleisö möykkäsi mukana. Trollhammaren!
Jälkikäteen kuultuna Saunan ennakkomyynti lauantaille on ollut kaikkien aikojen nopeinta ja ilmeisenä syynä on uskomattoman suosittu muinaisjäänne Mötley Crüe. Itse olen bändiä diggailut viimeeksi 80-luvun lopulla, vaikka uusin albumi on kohtuullisen vahva näyte nykyosaamisesta. Mötiköiden show lepäsi kuitenkin vanhojen hittien varassa ja lähes kaikki oleelliset klassikot kuultiin mm. Live Wire, Too Fast for Love, Shout at The Devil, Same Ol' Situation, Dr. Feelgood ja yhtenä encorena kuultu Home Sweet Home:
Heti keikan alkuun kuultiin kaksi omaa suosikkia Kickstart My Heart ja Wild Side. Jotain kuitenkin uupui pyörivän rumpukorokkeen lisäksi. Nimittäin se soittamisen riemu ja valtaisa halu esiintyä, joka näkyi kaikista sunnuntain artisteista. Mötikät näyttivät olevan vain töissä. Vanhana fanina petyin keikkalepsuiluun, mutta yleisön nuoreen osaan setien karisma näytti uppoavan. Ukkojen asennetta kuvaa hyvin kielto kuvata bändiä läheltä, joten kaikki ammattikuvaajat karkoitettiin kuvaamaan miksauskopille, noin 100m päähän lavalta. Kummallinen ratkaisu tekee vain entisestään hallaa bändille, sillä nyt netistä löytyy fanien ottamia räpsyjä ammattilaisotosten sijaan. Eipä siinä, kovasti on ikä verottanut Mötley-miehistön ulkonäköä, mutta eikö sitä voi vanheta arvokkaasti kuten kaikki muut aikalaiset rock-tähdet?
Mötleyn jälkeen ilta meni juhlimisen parissa, kuten sunnuntain avanneella Kotiteollisuudella. Jouni spiikkasi, että näki kolme viimeistä biisiä Crüe-keikasta ja heräsi kovan humalan jälkeen Nokialta krapuloissaan. Kotiteollisuuden soittossa ei havainnut kankaista, sillä ensimmäisenä kuultu Kuningas mammoma lähti niin uljaasti käyntiin Karjalaisten laulun saattelemana, että toimittajalla herähti silmäkulmaan krapulakyynel. Jumatsuigula, miten hyvältä kolmikon särövalli kuulosti eilisten kokemusten jälkeen. Kotiteollisuus-keikan alkupää toimi kuin tauti, mutta 45 minuutin setin loppu hieman lässähti kummallisten kappalevalintojen myötä. Silti keikka jäi ehdottomasti voiton puolelle. Jouni ja Janne pilkkasivat heviyleisöä varsin raskaalla kädellä ja kansa nauroi sydämmensä kyllyydestä kaksikon vittuilulle. Minä elän -hitin itsepiruilusta huolimatta, kappale jäi vahingossa soittamatta. Ihan hyvä niin.
Sauna Open Air 2009 on nyt löylytelty onnistuneesti (ja jälkilöylyt on levätty kotona) Seuraavassa muutamassa postauksessa festareiden parhaat palat. Keskitytään ensimmäiseksi tärkeimpään. Ei suinkaan vaisusti esiintynyt Mötley Crüe, vaan kanadan lahja maailmalle THOR.
70-luvulla kannuksensa ansainnut bändi on ollut siitä lähtien kulttisuosiossa myös Suomessa. Saunan iltaan Thor latasi kaikki tutut tavaramerkkinsä. Metallia taivuteltiin hampailla entiseen malliin ja kuminaamarit vaihtuvat jo avauskolmikon aikana vähintään kymmenen kertaa. Loppuhuipennuksena nähtiin Loki heittelemässä tulipalloja. Lopuksi mahtava Thor tietenkin armahti pahiksen. Pahis oli kuulemman bändin mielestä kaikken paras ulkopuolinen nemesis. Konnan henkilöllisyyttä paljastamatta tarkemmin, hänet on nähty useasti aiemmin päivällä soittaneen karjalaisen rock-bändin taustavoimissa. Samaisen bändin soittoniekat nähtiin varsin nauttineessa olotilassa diggailemassa yhtyettä.
Saunan keikalta, en valitettavasti saanut kunnon videoita talteen, koska akkuni loppui juuri ratkaisevalla hetkellä. Kuvaajamme otti keikasta reilusti hyviä kuvia ja niitä on tulossa Noisen-sivuillen kattavan festari-raportin myötä. Kuvia löytyy tietenkin myös monesta muusta Sauna-vieraasta.
Tänään oli sitten toinen kattaus. Thor soitti kivenkovan tunnin LevykauppaX:ssä, jossa lähes kaikki keikan yleisöstä innostuivat yhteislauluun Thorin innoittamana. Keikalla oli yhteislaulun myötä äärimmäisen lämminhenkinen tunnelma. Harvoin saa keikalla hymyillä koko tunnin ajan. Vaikka Thorin musiikkilliset arvot ovat kiistanalaiset, on bändin keulakuva keikalla äärimmäisen hauskaa seurattavaa. Thor osoittautui nopeasanaiseksi vitsiniekaksi, lähes stand-up koomikoksi.
Levykauppa X:n keikalla lauteilla nähtiin myös kotimainen Thor koveriyhtye Finthor (huom. kirjoitusasu voi olla väärin), joka keikan jälkeen lupaili kasata rivinsä uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen. Tässä Finthor lavalla yhdessä esikuvansa kanssa laulamassa kappaletta Anger:
Pitkämiehen keikka oli hivenen lyhyempi ja samoja kappaleita kuultiin noin puolet. Keikalla ei ehkä ollut yhtä vapaantunut ilmapiiri, mutta huvittavasti Pitkämiehen sisätilat muuttuivat lähes trooppisen kuumaksi ja ulkoikkunat huurtuivat koskeudesta jo ennen keikkaa. Tällä keikalla Thor taivutti kaksi metallipalkkia. Videossa lähes koko episodi nähtävissä:
17.6.2009 Baxter Stockman, Heroin and Your Veins @ Club Liberté
-tunnelma välittyi nyt neljähenkisen livebändin myötä kiteytetymmin ja vähäeleisemmin, eikä enää ensimmäisenä tullut mieleen David Lynch. Kappaleet soljuivat tyylikkäästi yhteen ja soittoa olisi mielellään kuunnellut puolta tuntia piteempäänkin.
pikkutyttöä joka hyppäsi ja jorasi estottomasti ilakoiden musiikin tahtiin.
e, tällä keikalla julkaistu EP, joten materiaalia oli mitä soittaa. Vähän liiaksikin. Ainoa moite onkin keikan liiallinen pituus. Pointti tuli himaan jo puolivälissä n. vajaan tunnin setistä. Vaikka biisit olivat enimmäkseen toimivia, ei seassa vielä tässä vaiheessa ollut tarpeeksi kiinnekohtia kantamaan ihan noin pitkää keikkaa. Innostus soittaa on toki ymmärrettävää, ottaen huomioon että Greippi tuskin kovin montaa julkista esiintymistä tähän mennessä ole tehnyt (olisiko tämä eka?). Joka tapauksessa piristävä iltapäiväkeikka aina yhtä sympaattisessa miljöössä. Greipistä kuullaan vielä.
Heti keikan alkuun kuultiin kaksi omaa suosikkia Kickstart My Heart ja Wild Side. Jotain kuitenkin uupui pyörivän rumpukorokkeen lisäksi. Nimittäin se soittamisen riemu ja valtaisa halu esiintyä, joka näkyi kaikista sunnuntain artisteista. Mötikät näyttivät olevan vain töissä. Vanhana fanina petyin keikkalepsuiluun, mutta yleisön nuoreen osaan setien karisma näytti uppoavan. Ukkojen asennetta kuvaa hyvin kielto kuvata bändiä läheltä, joten kaikki ammattikuvaajat karkoitettiin kuvaamaan miksauskopille, noin 100m päähän lavalta. Kummallinen ratkaisu tekee vain entisestään hallaa bändille, sillä nyt netistä löytyy fanien ottamia räpsyjä ammattilaisotosten sijaan. Eipä siinä, kovasti on ikä verottanut Mötley-miehistön ulkonäköä, mutta eikö sitä voi vanheta arvokkaasti kuten kaikki muut aikalaiset rock-tähdet?
Mötleyn jälkeen ilta meni juhlimisen parissa, kuten sunnuntain avanneella Kotiteollisuudella. Jouni spiikkasi, että näki kolme viimeistä biisiä Crüe-keikasta ja heräsi kovan humalan jälkeen Nokialta krapuloissaan. Kotiteollisuuden soittossa ei havainnut kankaista, sillä ensimmäisenä kuultu Kuningas mammoma lähti niin uljaasti käyntiin Karjalaisten laulun saattelemana, että toimittajalla herähti silmäkulmaan krapulakyynel. Jumatsuigula, miten hyvältä kolmikon särövalli kuulosti eilisten kokemusten jälkeen. Kotiteollisuus-keikan alkupää toimi kuin tauti, mutta 45 minuutin setin loppu hieman lässähti kummallisten kappalevalintojen myötä. Silti keikka jäi ehdottomasti voiton puolelle. Jouni ja Janne pilkkasivat heviyleisöä varsin raskaalla kädellä ja kansa nauroi sydämmensä kyllyydestä kaksikon vittuilulle. Minä elän -hitin itsepiruilusta huolimatta, kappale jäi vahingossa soittamatta. Ihan hyvä niin. 
