Ennen varsinaisia Primavera-festareita järjestettiin tuttuun tapaan kaikenlaista alkulämmittelykivaa. Keskiviikkona Apolo-liveklubilla oli tarjolla seka elokuva- että 
liveäksoniä. Tuoreeseen ATP-dokkariin ei kuitenkaan ehditty, koska muistettiin väärin elokuvan alkamisajankohta (ja harhailtiin muutenkin hoomoilasina paikan tarkkaa lokaatiota pähkäillessä) Paikalliset lämmittelijät ei oikein napanneet, ja Apolon naurettavan kalliin hinnoittelun tietäen suunnistettiin mieluummin muualle kaljalle. Eksyttiin samalla kadulla sijaitsevan "piku-apolloon" eli Petit Apoloon, jossa oli erikoinen itsepalvelusysteemi: jokaisessa pöydässä oli oma kaljahana. Oman pöydän (ja muidenkin) juomasaavutusta seurattiin tv-monitorilta, 2,5 litraa Estrellaa sisäistettyämme jälkeen palattiin Apoloon odottelamaan keikan alkamista.
liveäksoniä. Tuoreeseen ATP-dokkariin ei kuitenkaan ehditty, koska muistettiin väärin elokuvan alkamisajankohta (ja harhailtiin muutenkin hoomoilasina paikan tarkkaa lokaatiota pähkäillessä) Paikalliset lämmittelijät ei oikein napanneet, ja Apolon naurettavan kalliin hinnoittelun tietäen suunnistettiin mieluummin muualle kaljalle. Eksyttiin samalla kadulla sijaitsevan "piku-apolloon" eli Petit Apoloon, jossa oli erikoinen itsepalvelusysteemi: jokaisessa pöydässä oli oma kaljahana. Oman pöydän (ja muidenkin) juomasaavutusta seurattiin tv-monitorilta, 2,5 litraa Estrellaa sisäistettyämme jälkeen palattiin Apoloon odottelamaan keikan alkamista.
Dälek on tullut nähtyä muutamaan otteeseen ja keikka oli samanlainen kuin aina ennenkin Pyöreä MC sylkee lyriikkaa ja puuskuttaa tuskastuneen oloisesti läppärivelho Octopusin taikoessa säröisen hypnoottista taustaa vieressä. Yllättävyydesta ei siis voi puhua, mikä ei siis tarkoita sitä, etteikö homma toimisi kuin espanjalaisen pikajunan vessa. Biisit taisivat enimmäkseen olla uudelta Gutter Tactics -levyltä, tosin livenä on aina pikkasen vaikeaa erottaa Näitä Dälekin kappaleita toisistaan. Perushyvä veto.
Italialainen saksofoni-basso-rummut-trio Zu oli ennen tätä keikaa listallani vain kiinnostavien tsekattavien joukossa, mutta penteleet heittivätkin parhaan kuulemani noiserock-keikan miesmuistiin. Soundit olivat täydelliset. Niin lujaa tuli että baritonisaksofonin törähtelyt hieroivat värähtelevän lattian kautta jalkapohjia, mutta kaikesta sai selvää eikä korviin ottanut vaikeasti. Käsittämättömän sävykästä, taitavaa ja intensiivistä soittoa. Encoressa Dälek palasi vielä fiittaamaan yhden biisin ajaksi. Mahtavaa! Nämä festarit pääsivät Zun myötä aivan erinomaiseen alkuun. Saavat jesseliskot ja shellacit täräyttää aikamoiset setit että ylittävät italojen suorituksen.
Kun palattiin Apolosta kämpille jengi juhli jostiin syystä aivan hulluna kaduilla. Miksiköhän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti