sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Albinifier Worship

29.5.2009 Primavera Sound: Shellac, SunnO))), Vivian Girls, Extra Life, Throwing Muses etc. Parc del Forum, Barcelona

Eilinen blogipostaus jäi sitten uupumaan koska tässä kämpän vierellä olevassa Ali-Ali internet-paikassa näppäimistöt tuppaa olemaan vähän ghetossa kunnossa, eikä kirjoittamisesta tullut vittuakaan.

Jaahas. Perjantai. Huh huh. No ensinnäkin Shellac. Bändi veti samalla lavalla kuin viime vuonna ja about samaan aikaan, ja taaskin parasta ikinä. Tämä chicagolaistriohan on vähän kuin näiden festareiden housebändi, ja yleisötungoksen perusteella se olisi voninut vetää huomattavasi isommalla lavalla kuin ATP. Steve Albini yhdistää äänittäjän ominaisuudessa hiton monta Primaverassa soittanutta yhtyettä ja jos ei muuten niin tinkimätön indieasenteensa on ollut esikuva monelle. Parasta Shellacissa on kuitenkin se, että siinä yhdistyy tappohyvä soitanto älyhyviin biiseihin. The End of Radio on varsinkin livenä jotain käsittämättömän hienoa. Can you hear me now! Settiin sisältyi myös eräs obskyyrimpi, chicagolaisen Lounge Act -klubia varten aikoinaan tehty kokoelmaraita. Tässä tuli myös vähän jokaista keikkaa hämmentänyt kielimuuri vastaan. Kun Albini kysyi yleisöltä kuinka moni on Chicagosta kotoisin, joka toinen käsi nousi ylös. Tähän Steve lakonisesti että "I don´t believe you".

Yksi Albinin tuoreimmista levyprojekteista on tuottajanpesti Pulp-keulahahmo Jarvis Cockerin uudella levyllä. Charmantin suulas brittiboohemi keekoilikin Estrella Damm lavalla oikein viihdyttävästi. Varsinkin uuden levyn rokkivedot toimivat. Kuivaa brittihuumoria tihkuvat välispiikit taas olivat hieman helmiä sioille -osastoa kun niin harva ymmärsi mitään niistä. Sieltä tuli esimerkiksi klassinen Monty Python -läppä. Jarvis lukee lapulta jotain äärimmäisen kököllä espanjalla, jonka piti tarkoittaa että "My hovercraft is full of eels". Heh heh.





Albini-aasinsilta säilyy myös ritualistiseen kaapudrone-doom hörhökaksikko SunnO))):iin siten, että mies oli aikoinaan äänittämässä näiden aikaisempaa bändiä Burning Witchiä. Tällä kertaa suristiin hieman spessutunnelmissa sillä, kaksikko soitti Grimmrobe Demos -levynsä kokonaisuudessaan. Kyllähän tuota olisi voinut varttia kauemminkin kuunnella, mutta veri veti Throwing Musesin keikalle Rockdeluxiin, jossa Kristin-täti oli hyvin vihaisella tuulella. Enpä olisi uskonut että trio vetäisi biisinsä näin aggressiivisella punk-otteella. Suurempia odotuksia ei ollut mutta veto oli ehdottomasti festareiden kovimpia.

Ainoa näkemäni Auditori-keikka tänä vuonna oli newyorkilaisviisikko Extra Lifen monimutkaisen kiemurainen progetäsmäily alkuillassa. Ehkä piirun verran liian artsua kamaa välillä, mutta propsit siitä että musiikkinsa ei tasan kuulosta miltään muulta. Kuvitelkaa jonkinlainen hämärä kombinaatio Final Fantasystä, Shellacista ja Toolista niin saatte etäisen kuvan siitä miltä tuo kuulostaa. Kompleksisesta äärimmäisen yksinkertaiseen, mutta toimivaan. Vivian Girlsin keikka Pitchfork-lavalla oli juuri sitä kaipasi päästäkseen festaritunnelmaan. Todellinen piristyruiske, josta tuli heti hyvälle tuulelle. Hiton hyviä biisejä, energistä soittoa ja mimmit olivat niin ilopillereitä lavalla. Viimeisissä biiseissä vaihtoivat vielä kaikkia soittimia keskenään. On vaikea olla kuulostamatta seksistiseltä, mutta trion punapäinen basisti Kickball Katy on vaan niiiin hotti. I´d have her babies.




Piristävää oli niin ikään kanadalaispunkkareiden Fucked Upin veto kaikkein syrjäisimmällä Ray Ban-Vice-lavalla. Kaljupäinen isomahainen laulaja oli huumor´miehiä. "You think I´ve lost weight? I´ve been working out. Breastfeeding." Spiritualizedia ei tällä kertaa oikein jaksanut yhtään, vaikka veti todella liekehtivän setin syksyllä Tavastialla. Vähän liian valium-kamaa näihin kemuihin.


Huomenna sitten lauantaista enempää. Nyt kohti päätösklubia ja John Mausia.

perjantai 29. toukokuuta 2009

Ja sitten tuli Dudley...

28.5.2009 Primavera Sound: The Jesus Lizard, My Bloody Valentine, Aphex Twin, The Vaselines etc. Parc Del Forum, Barcelona



On melkoisen vaikea tiivistää muutamaan riviin eilisen monia huikeita konserttielämyksiä, varsinkin kun aikaa kirjoittamiseen on puoli tuntia ennen kuin pitää rientää takaisin alueelle. Tajusin oikeastaan vasta eilen paikan päällä että samana iltana tulee nähtyä The Jesus Lizard, My Bloody Valentine, Aphex Twin, The Vaselines ja Yo La Tengo. Kolme ensimmäistä ovat jo 90-luvulta asti olleet toivelistalla korkealla.

The Jesus Lizard ei pettänyt. Yo La Tengo tosin soitti niin liekehtivän hienoa settiä että olin melkeinpä unohtaa koko jesseliskon keikan. Kun sain itseni riuhtaistua irti Hoboken-kolmikon eeppistä noiserock-hurmostakin sisältäneeltä keikalta ja lähestyin ATP-lavaa kuulin kuinka klassisen Goat-levyn ensimmäinen raita Then Comes Dudley lähti käyntiin. Jumalauta! Näin täpinöissä en ole ollut pitkään aikaan. Keikka oli yhtä kreisiä hulinaa ja Goat- sekä Liar-levyihin painottunutta hittiputkea. David Yow daivasi yleisöön neljä kertaa ja bändi svengasi kuin raivotautinen härkä. KOVINTA!

Niin ikään telakalta palanut My Bloody Valentine oli sen sijaan laimeampi tapaus. Yhtyeen Roskilde-keikkaa oli eräs kaverini kuvaillut "kokovartalohieronnaksi" massiivisen äänivallin takia. No tulihan se lujaa, ja soundit olivat melkeinpä olematonta laulua lukuun ottamatta kohdillaan. Mielestäni oleellinen osa bändin soundia on eteerisesti leijuvat vokaalit. Se puoli puuttui nyt tyystin, mikä söi keikan tehoa. Muutenkin esitys oli jotenkin intohimoton ja rutiininomainen.

Huippuhetkiä oli Aphex Twin leppoisan tylsähköstä jumpsuttelusta infernaaliseen biittinykimiseen kasvanut setti ja sitä siivittäneet hämärät visuaalit, skottiduo Vaselinesin hittiputki ja varsinkin Divine-cover (You Think You´re a Man, kaikki "Nirvana-biisit" kuultiin toki myös) ja hämmentävän viihdyttävästi paskasta rumpu-basso-klinikka-pelleilystä asiallisen maaniseen konehäröilyyn venyneen Squarepusherin setti aamyöstä. Hämmentävää oli myös Magik Markersin nolon sekavaksi räpeltämisen tasolle jäänyt setti. Elisa Ambrogio oli niin maan perusteellisesti pilvessä ja sekaisin ettei hommasta tullut yhtikäs mitään.

Nyt onkin sitten pakko rientää katsomaan Extra Lifea. Kuvia ja lisää tarinaa huomenna.

torstai 28. toukokuuta 2009

Ilmainen jalkahieronta

Dälek, Zu @ Apolo Live Club, Barcelona 27.5.2009

Ennen varsinaisia Primavera-festareita järjestettiin tuttuun tapaan kaikenlaista alkulämmittelykivaa. Keskiviikkona Apolo-liveklubilla oli tarjolla seka elokuva- että liveäksoniä. Tuoreeseen ATP-dokkariin ei kuitenkaan ehditty, koska muistettiin väärin elokuvan alkamisajankohta (ja harhailtiin muutenkin hoomoilasina paikan tarkkaa lokaatiota pähkäillessä) Paikalliset lämmittelijät ei oikein napanneet, ja Apolon naurettavan kalliin hinnoittelun tietäen suunnistettiin mieluummin muualle kaljalle. Eksyttiin samalla kadulla sijaitsevan "piku-apolloon" eli Petit Apoloon, jossa oli erikoinen itsepalvelusysteemi: jokaisessa pöydässä oli oma kaljahana. Oman pöydän (ja muidenkin) juomasaavutusta seurattiin tv-monitorilta, 2,5 litraa Estrellaa sisäistettyämme jälkeen palattiin Apoloon odottelamaan keikan alkamista.

Dälek on tullut nähtyä muutamaan otteeseen ja keikka oli samanlainen kuin aina ennenkin Pyöreä MC sylkee lyriikkaa ja puuskuttaa tuskastuneen oloisesti läppärivelho Octopusin taikoessa säröisen hypnoottista taustaa vieressä. Yllättävyydesta ei siis voi puhua, mikä ei siis tarkoita sitä, etteikö homma toimisi kuin espanjalaisen pikajunan vessa. Biisit taisivat enimmäkseen olla uudelta Gutter Tactics -levyltä, tosin livenä on aina pikkasen vaikeaa erottaa Näitä Dälekin kappaleita toisistaan. Perushyvä veto.


Italialainen saksofoni-basso-rummut-trio Zu oli ennen tätä keikaa listallani vain kiinnostavien tsekattavien joukossa, mutta penteleet heittivätkin parhaan kuulemani noiserock-keikan miesmuistiin. Soundit olivat täydelliset. Niin lujaa tuli että baritonisaksofonin törähtelyt hieroivat värähtelevän lattian kautta jalkapohjia, mutta kaikesta sai selvää eikä korviin ottanut vaikeasti. Käsittämättömän sävykästä, taitavaa ja intensiivistä soittoa. Encoressa Dälek palasi vielä fiittaamaan yhden biisin ajaksi. Mahtavaa! Nämä festarit pääsivät Zun myötä aivan erinomaiseen alkuun. Saavat jesseliskot ja shellacit täräyttää aikamoiset setit että ylittävät italojen suorituksen.

Kun palattiin Apolosta kämpille jengi juhli jostiin syystä aivan hulluna kaduilla. Miksiköhän...

tiistai 26. toukokuuta 2009

Kohti Barcaa


Tätä on odotettukin! Viikon loma ja suunta kohti Barcelonaa ja Primaveraa. 28-30.5.09 järjestettävissä festareissa on tänäkin vuonna aivan käsittämätön kattaus kovia bändejä. Tähtäimessä on nähdä niin paljon kuin fyysisesti pystyy mutta nyt ainakin seuraavat bändit on pakkotsekkauksia: Sonic Youth, The Jesus Lizard, My Bloody Valentine, Shellac, Aphex Twin, Jarvis Cocker, Throwing Muses, Th' Faith Healers, Bowerbirds ja Extra Life.

Ennen varsinaista festivaalia järjestetään huomenna klubi jossa soittaa Dälek ja Zu. Siellä näytetään myös tuore ATP-dokkari. Lisäksi huomenna pelataan Champions-liigan finaali jossa vastakkain ovat Barcelona ja Manchester. Saattaapi olla aikamoiset hulinat huomenna kaupungilla jos Barcelona voittaa...

Koetan raportoida minkä kerkiän kuvin ja tekstein. Stay tuned.

Täsmällistä toimintaa


Capillary Action, Vuk live @ Dynamo, Turku 24.5.2009





Jazzin, lattarin ja punkin sekaista progehämmennystä taiteilevan Capillary Actionin Helsingin keikka ajoittuu harmillisesti ajankohtaan jolloin kiidän tuhansien metrien korkeudessa, satojen kilometrien tuntivauhdilla kohti Barcelonaa. Niinpä oli tehtävä ennakoiva täsmäisku Suomen Turkuun, jossa jenkkiläisviisikko heitti Suomen rundinsa ensimmäisen keikan. Dynamossa oli myös ei-lainkaan-niin-vähäisenä bonuksena Vuk, jolle on viime aikoina siunaantunut näitä ulkomaan ihmeiden lämmittelyspotteja enemmänkin - viimeksi 15.5. Korjaamolla, jolloin lämmiteltävänä oli kabareefolk-sisarduo Vermillion Lies. Capillary Actionin johtohahmo/säveltäjämaestro Jonathan Pfeffer oli kuullut The Plains -levyn ollessaan keikalla Kölnissä ja järkkäsi saman tien Vukin lämppärikseen.

Vukin Dynamon veto meni aika lailla saman kaavan mukaisesti kuin Korjaamolla, tosin siellä ei taidettu kuulla Kiss the Assassiniä. Vukin kappaleet ovat uniikin unenomaisia ja lumoavia, ja tämä Vukista (polkuharmooni), Loupinesta (sähköurut) ja Janne Lastumäestä (rummut) koostuva trio esittää ne vaikuttavasti. The Plainsissä kokoonpano paisui hetkellisesti nelikoksi kun Junnu Alajuuma (of Kap Kap/Come Inside -fame) kävi soittamassa autoharppua. Tämänkertainen keikka jäi hieman aikaisempien Vuk-keikkojen mahtavuudesta, mutta näitä biisejä on vaan kertakaikkisen upea kuulla. Aina. Olen myös alkanut tykätä eräästä levyttämättömästä "aavebiisistä", jonka Vuk esitti yksin. Erityisesti sanoituksissa on jotain toismaailmallista vetovoimaa. She floats in through the window like a demented angel...

Harvemmin kukaan ulkomainen artisti ottaa promomielessä yhteyttä meikäläiseen Facebookin kautta, varsinkaan niinkin kaukaa kuin Yhdysvalloista, mutta Jonathan Pfeffer ei ole kuka tahansa. Vasta 22-vuoteen ikään ehtinyt väsymätön kaveri suorastaan säteilee innokkuutta, positiivisuutta ja taiteellista kunnianhimoa. Puhumattakaan että kyseessä on mitä mukavin tyyppi. Olisipa itselläni edes hitunen tuollaista energiaa!

Keikka oli täsmäsoitannan ja epäsovinnaisten biisirakenteiden juhlaa. So Embarrassing -levyn alun perin metallisilla särökohdilla varustetut turboahdetun kompleksiset kappaleet taittuivat loistavasti myös tällä akustisella kitara-vetopasuuna-haitari-rummut-pystybasso-kokoonpanolla. Ai miten niin siisti instrumentaatio? Muutama uusikin kappale kuultiin. Näistä Disneyworld-tarinalla alustettu pohdinta onnellisuudesta iskostui mieleen. Upean ja innostavan keikan jälkeen oli pakko poistaa komea harmaa-oranssi Capillary Action -paita. Koodi Kuka-Klubi-Kupittaa kertoo sitten loppuillan tapahtumista.

Vinkki: Linkkejä klikkaamalla voit löytää kaikkea jännää, kuten kyseiseltä keikalta taltioituja musapätkiä...

maanantai 25. toukokuuta 2009

Mulletti vai mun letti? Outoja perhekuvatuksia.



Viime päivinä on tullut törmättyä mitä kummallisimpiin blogeihin. FAILblog on jo käsite, mutta Awkward Family Photos on jotain käsittämättömän kamalaa! Ja samalla pirun hauskaa. Lapsuuden hullukuriset perheet pelikortit voi huoletta unohtaa ja sorvata näistä kuvista pukin konttiin vuoden päräyttävimmät postikortit.

Pelkkien takatukkien ystäville voi suositella legendaarisen Mullets Galore saitin parhaita satunnaista takatukkia, pirullisen ärsyttävän kappaleen säestyksellä. Nerokasta! Eikö totta?



Tai kuunnella kotimaista Random Mullet -bändiä.


Random Mullet plays genre-crossing technical metal which features influences from extreme metal to jazz and everything in between. Our newest demo is called "Infection" (released in September 2007), you can listen to all the songs for free here.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Jack White taas pahan teossa


The Dead Weather on Jack Whiten uusi ns. superkokoonpano. Bändissä mukana Alison Mosshart (paremmin tunnettu The Kills vokalistina), Dean Fertita (QOTSAN kosketisoittaja tällä hetkellä), Jack Lawrence (The Raconteursin basisti) ja itse mr. White.

Ekassa näytteessä vedetään perusbändikokoonpanolla. Jack rummut, Alison laulu, Lawrence basso ja Fertita skebassa. Livepätkien perusteella soittajat vaihtelevat paljon instrumenttejä. Mosshart kitarassa ja rummuissa, kuten Jack. Fertita soittaa pääosin koskettimia ja toisinaan keppiä. Lawrencekin näytti olevan jossain kappaleessa rummuissa.

Tässä eka sinkku Hang You From The Heavens. Myytävänä jo iTunesissa. Horehound albumi ilmestyy heinäkuun puolivälissä. Näiden kolmen näytteen perusteella hyvää kamaa on jälleen tulossa.



Tämä toinen tosiaan kuulostaa synasoundin takia vahvasti The Doorsin biisiltä, joka ei ole yhtään huono juttu mielestäni Tämä kuvattu bändin ensimmäiseltä live-keikalta. I Cut like a Buffalo. Jack laulaa. Mosshart kepissä.



Tästä nyt ei niin hirveästi nää mitään, mutta äänenlaatu on kelvollinen. No Hassle tonight. Mosshart laulaa tällä kertaa ja Jack taas rummuissa.



Edit: Viimeisessä pätkässä Lawrence kannuisssa ja Jack kitarassa

tiistai 19. toukokuuta 2009

Mistä on hevibändit nimetty?



Mistä on pienet hevibändit nimetty? Tällä flow-chartilla pääsee hyvin alkuun nimien selvittämisessä. Itse lisäisin kuvaan Cthulhu- ja Tolkien-johdannaiset nimet, joita löytyy satoja pääosin norski blackiksesta, mutta myös muualta mm. Ephel Duath, Grishnákh, Shagrat, Gorgoroth, Balrog, Amon Amarth jne.

Katso kuva isompana.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Hevillä ei hävitä

Jenkkiläinen urpo menee totaalisen sekaisin Heaven & Hell -nimmarikeikalla. Mahtaa nuorta kaveria harmittaa, kun nauhoittaa Ronnien puhetta ja tämä toinen taulapää huutaa taustalla.



Toisinaan fanittaminen menee liian pitkälle.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Monotonix - bändi joka ei tarvitse lavaa?

Käsi ylös, joka osaa nimetä yhdenkin Israelilaisen rock-bändin. Metallibändejä on noussut esille vanhasta maasta jo aiemmin, mutta nyt esille puskee garagen ja tiukemman mätön ristisiitos Monotonix. Bändi saapuu Suomeen keikalla kesäkuun alkupuolella. Oheisen live-pätkän perusteella meininki on enemmän kuin kohdillaan!



"Kotimaassaan The Monotonix on saanut porttikiellon käytännössä kaikille rock-klubeille ja viime vuonna reilut 300 keikkaa ulkomailla soittanut yhtye on nopeasti saavuttanut maineen villinä ja arvaamattomana livebändinä" - Fullsteamin virallinen tiedote.

Viime kesän lepsun laiskalla esiintymisellään Black Lips on saanut varteenotettavan kilpailijan. Tämä kannattaa nähdä!

Näe Monotonix keikalla
Pe 5.6.2009 Helsinki, Liberté +The Lariots
La 6.6.2009 Turku, Dynamo

perjantai 15. toukokuuta 2009

Digging the old skool sounds



email bloggin my day away

Wholeshebang! This is first email blog.

Check out new Iggy Pop stuff at YouTube:
http://www.youtube.com/watch?v=Hl7k9wgdtaU

Tuoreimmat Noise tubetukset