Pitkämiehessä oli tänään varsinaista erikoisdancea tarjolla kun kaupassa soitti helsinkiläinen, vasta ylä-asteikään ehtinyt konevelho Greippi. Arsenaalinaan kahta läppäriä ja yhtä syntikkaa hyödyntävä nuoriherra tykitti menemään riemukkaan energistä electronicaa, jossa kuului vaikutteita pelimusasta, industrial-teknosta, trancesta ja tv-sarjoista. Suurin osa kappaleista olivat hyvinkin tanssimiseen soveltuvaa uptempo-kamaa, joskin niiden maaninen luonne merkillisine puhesämpleine ja rönsyilyine olisi luultavasti lähinnä hämmentänyt tyypillistä disco-kansaa. Aika patsastelua tuo yleisönpuoleinen aktiviteetti kuitenkin oli, lukuun ottamatta erästä
pikkutyttöä joka hyppäsi ja jorasi estottomasti ilakoiden musiikin tahtiin.Setissä oli myös lukuisia lyhyempiä kuriositeetteja, joista osa oli humoristisia, kuten mainio cover Studio Julmahuvin Touko Poukon tutuksi tekemästä Kreikan merestä, ja osa oudohkoa ääniseikkailua. Suoraviivaisemman läppärinhallinnan lomassa nuori taiteilija sormeili levottomasti koskettimia, mikä hajotti herkullisesti virtaviivaisuuteen taipuvaisia biisejä.
Greipillä on plakkarissaan jo pari pitempää cdr:ää ja yksi uunituor
e, tällä keikalla julkaistu EP, joten materiaalia oli mitä soittaa. Vähän liiaksikin. Ainoa moite onkin keikan liiallinen pituus. Pointti tuli himaan jo puolivälissä n. vajaan tunnin setistä. Vaikka biisit olivat enimmäkseen toimivia, ei seassa vielä tässä vaiheessa ollut tarpeeksi kiinnekohtia kantamaan ihan noin pitkää keikkaa. Innostus soittaa on toki ymmärrettävää, ottaen huomioon että Greippi tuskin kovin montaa julkista esiintymistä tähän mennessä ole tehnyt (olisiko tämä eka?). Joka tapauksessa piristävä iltapäiväkeikka aina yhtä sympaattisessa miljöössä. Greipistä kuullaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti