Saunan kattaus oli, jopa aiempia vuosia enemmän kallistunut melodiseen heavyyn. Hyvän poikkeuksen kaavaan teki Finntrollin pirteä esiintyminen sivulavalla. En muista peikoilla aiemmin olleen kahta kosketinsoittajaa kuten tällä keikalla. Trollien soitto kulki hienosti ja kohtalainen yleisö möykkäsi mukana. Trollhammaren!
Jälkikäteen kuultuna Saunan ennakkomyynti lauantaille on ollut kaikkien aikojen nopeinta ja ilmeisenä syynä on uskomattoman suosittu muinaisjäänne Mötley Crüe. Itse olen bändiä diggailut viimeeksi 80-luvun lopulla, vaikka uusin albumi on kohtuullisen vahva näyte nykyosaamisesta. Mötiköiden show lepäsi kuitenkin vanhojen hittien varassa ja lähes kaikki oleelliset klassikot kuultiin mm. Live Wire, Too Fast for Love, Shout at The Devil, Same Ol' Situation, Dr. Feelgood ja yhtenä encorena kuultu Home Sweet Home:
Heti keikan alkuun kuultiin kaksi omaa suosikkia Kickstart My Heart ja Wild Side. Jotain kuitenkin uupui pyörivän rumpukorokkeen lisäksi. Nimittäin se soittamisen riemu ja valtaisa halu esiintyä, joka näkyi kaikista sunnuntain artisteista. Mötikät näyttivät olevan vain töissä. Vanhana fanina petyin keikkalepsuiluun, mutta yleisön nuoreen osaan setien karisma näytti uppoavan. Ukkojen asennetta kuvaa hyvin kielto kuvata bändiä läheltä, joten kaikki ammattikuvaajat karkoitettiin kuvaamaan miksauskopille, noin 100m päähän lavalta. Kummallinen ratkaisu tekee vain entisestään hallaa bändille, sillä nyt netistä löytyy fanien ottamia räpsyjä ammattilaisotosten sijaan. Eipä siinä, kovasti on ikä verottanut Mötley-miehistön ulkonäköä, mutta eikö sitä voi vanheta arvokkaasti kuten kaikki muut aikalaiset rock-tähdet?
Mötleyn jälkeen ilta meni juhlimisen parissa, kuten sunnuntain avanneella Kotiteollisuudella. Jouni spiikkasi, että näki kolme viimeistä biisiä Crüe-keikasta ja heräsi kovan humalan jälkeen Nokialta krapuloissaan. Kotiteollisuuden soittossa ei havainnut kankaista, sillä ensimmäisenä kuultu Kuningas mammoma lähti niin uljaasti käyntiin Karjalaisten laulun saattelemana, että toimittajalla herähti silmäkulmaan krapulakyynel. Jumatsuigula, miten hyvältä kolmikon särövalli kuulosti eilisten kokemusten jälkeen. Kotiteollisuus-keikan alkupää toimi kuin tauti, mutta 45 minuutin setin loppu hieman lässähti kummallisten kappalevalintojen myötä. Silti keikka jäi ehdottomasti voiton puolelle. Jouni ja Janne pilkkasivat heviyleisöä varsin raskaalla kädellä ja kansa nauroi sydämmensä kyllyydestä kaksikon vittuilulle. Minä elän -hitin itsepiruilusta huolimatta, kappale jäi vahingossa soittamatta. Ihan hyvä niin. Kuvat Eija Mäkivuoti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti