Leppoisaa meininkiä puistossa

30.5.2009 Primavera Sound: The Bowerbirds, Crystal Stilts @ Parc Joan Miró, Barcelona

Torstaina jäi päällekkäisyyksien takia kovasti odottamani northcarolinalainen folkkvartetti The Bowerbirds näkemättä. Ilmainen pikauusinta tarjoutui onneksi lauantai-iltapäivällä, jolloin yhtye heitti toisen keikan Primaveraan niin ikään kytkeytyvässä Joan Miró -puiston tapahtumassa. Kuuluisan taiteilijan mukaan nimetty palmujen ja urheilukenttien määrittämä puisto toimi aurinkoisen lepppoisana ilmaiskeikkojen areenana niin lauantaina että sunnuntaina.

The Bowerbirds on kohtapuolin julkaisemassa seuraajaa mainiolle Hymns for a Dark Horse -debyytilleen, joten yhtyeen setissä oli varmastikin noin puolet ennenkuulematonta ja puolet tuttua materiaalia. Uusien kappaleiden kanssa oli osaksi hieman soitannollista hakemista ja lyhyeksi jäänyt sound check aiheutti hieman säätöä. Mutta eipä tuollaisista pikkujutuista jaksanut välittää, kun päivä paistaa ja lomailevan elämä hymyilee.

Yhtyeen konstailematon mutta sävykäs folk taipuu useasti haikeuteen olematta millään tapaa downeria. Nelikon synnyttämiä kauniin lempeitä tunnelmia voisi ehkä verrata Sufjan Stevensiin ja Devendra Banhartiin, mutta esitystapa on jotenkin virtaviivaisempi ja "tyypillisemmin folk" . Vastapainona joidenkin kappaleiden peruslaatuisuuteen laulut ja stemmat olivat kerrassaan upean kuuloista. Debyytiltä tutut suosikit My Oldest Friend ja In Our Talons olivat tietysti ne kaikkein hienoimmat hetket ja uusista lauluista etenkin House of Diamonds jäi mieleen. Hyvä vaan ei huippukeikka, mikä olikin pitkälti juuri sitä mitä odotin. Ei näillä vielä ole tarpeeksi parhausosastoa sävellyspuolella. Tällä nuorella yhtyellä on kuitenkin varaa ja potentiaalia kehittyä vaikka miksi.

Jäin vielä hetkeksi hengailemaan puistoon toteamaan The Crystal Stiltsin vähän samalla tapaa lupaavaksi, muttei täysillä vakuuttavaksi tapaukseksi. Viisikon psykedelinen garage tavoitteli milloin The Crampsin milloin The Jesus & Mary Chainin sävyjä, mutta rauhallisemmin ja miedommin, ilman meluisaa rokkiräminää. Yhtyeen todellinen suupaltti ei ollut tummaääninen laulaja vaan pienen pientä keyboardiaan kumarassa sormeillut kosketinsoittaja. Mies lupasi vitsaillen soittimensa ensimmäiselle joka kiipeää palmuun, mutta joutuikin syömään sanansa kuin innokas tyyppi löytyi saman tien. Höh! Joka leikkiin ryhtyy jne.



P.S. Hyperlinkkien takaa löytyy keikalta äänitetyt versiot mainituista Bowerbirds-kappaleista.